Silkkisanastoa
Silkki
Silkki on eräiden yöperhoslajien kehräämää kuitua. Kun toukka on täysikasvuinen, se kehrää ympärilleen silkkisen kotelokopan eli kokongin, jonka sisällä se kehittyy perhoseksi. Tämä kotelokoppa muodostuu noin 2000-4000 metriä pitkästä, yhtäjaksoisesta silkkisäikeestä.
Mulperisilkki
Mulperisilkki eli viljelty silkki on ehdottomasti tärkein silkkilaji. Sitä kehrää mulperiperhosen (Bombyx mori) toukka, joka saa nimensä siitä, että se syö ainoastaan valkoisen mulperipuun (Morus alba) lehtiä.
Villisilkki
Villisilkki on luonnossa puolivapaana elävien silkkiäsperhosten toukkien kehräämää kuitua. Villisilkki on karkeampaa ja paksumpaa kuin viljelty silkki.
Tussah
Tussah on tärkein villisilkkilaji.
Fibroiini
Fibroiini on veteen liukenematon sillkivalkuaisaine, jota toukan kehräämässä silkkisäikeessä on noin 75%. Mulperisilkin fibroiini on puhtaan valkoista, villisilkin yleensä värillistä - usein kellertävää tai vihertävää.
Serisiini
Serisiini on liimaa, jolla toukka yhdistää samanaikaisesti kehräämänsä kaksi fibroiini säiettä. Se voi olla joko valkoista tai värillistä sen mukaan, missä päin maapalloa toukka on kasvanut, eli mistä maaperästä toukan syömän ravinnon pigmentit on peräisin.
Keitetty silkki
Keitetty silkki on lankaa tai kangasta, josta serisiini on keitetty pois. Se voi olla joko mulperi- tai villisilkkiä. Serisiini poistetaan silkistä lähes aina. Keitetty silkki on pehmeää, kiiltävää ja lujaa.
Raakasilkki
Raakasilkki on keittämätöntä sillkiä - siinä on serisiini jäljellä. Raakasilkki on kovaa ja kiillotonta eikä yhtä vahvaa kuin keitetty silkki. Karstattua silkkiä (burettea) nimitetään usein virheellisesti raakasilkiksi.
Kelasilkki
Kelasikki on silkkiperhosen kotelokopasta saatu, noin 300-1200 metriä pitkä, yhtäjaksoinen silkkisäie.
Grege'-silkki
Grege'-silkki on lankaa, johon kelausvaiheessa on yhdistetty 5-10 kelattavaa silkkisäiettä. Grege'-silkkiä voidaan käyttää joko sellaisenaan tai työstämällä sitä eri tavoin, mm. antamalla langalle erivahvuisia kierteitä.
Organzin
Organzin on silkkilankaa, jossa kierteisiä (600-700 kierrosta/metri) grege'-lankoja on yhdistetty vähintään kaksi päinvastaisella (500-600 kierrrosta/metri) kierteellä. Lopputulos on hyvin luja, sileä silkkilanka, jota käytetään yleensä kankaiden loimena.
Trame
Trame on silkkilankaa, jossa vähintään kaksi kierteetöntä grege'-lankaa yhdistetään löyhällä (150-200 kierrrosta/metri) kierteellä keskenään. Lopputuloksena on kaunis, edellistä pehmeämpi lanka, jota käytetään kudelankana.
Kreppi (Crepe)
Kreppi (Crepe) on silkkilankaa, jossa vähintään kaksi kierteetöntä grege'-lankaa on yhdistetty hyvin voimakkaalla (2300-3500 kierrosta/metri) kierteellä keskenään. Lankaa kutsutaan kreppilangaksi.
Kankaat, jotka joko kokonaan (musliini, crepe Georgette) tai osittain (shifonki, crepe de Chine) on kudottu kreppilangoista, ovat kreppikankaita. Niille on luonteenomaista erityisen hyvä laskeutuvuus.
Schappe-silkki tai Spunsilk
Schappe-silkki tai
Spunsilk on kelaukseen sopimattomista kotelokopista sekä kelattujen kotelokoppien pinta- ja sisäosista mekaanisesti kehrättyä lankaa.
Schappe-langat ovat täyteläisempiä kuin grege'-lanhat. Ne ovat myös epätasaisempia, pehmeämpiä ja vähemmän kiiltäviä, koska niissä on enemmän kuidunpäitä. Näitä lankoja käytetään sekä teollisten kankaiden (toile de soie, voile', silkkipopliini) ja neulosten valmistukseen että myös käsityölankoina.
Burette-silkki
Burette silkiksi kehrätään alle viiden senttimetrin pituiset silkkikuidut, joihin sekoitetaan myös silkki-sodi, jota saadaan silkkitilkuista repimällä niitä kuiduiksi.
Burette-lankoja käytetään kuten schappea. Se on lähes kiillotonta kuitujen lyhyydestä johtuen. Burettea nimietään usein virheellisesti raakasilkiksi.
Kansainvälinen silkkikomissio eli International Silk Association (ISA)
Kansainvälinen silkkikomissio eli
International Silk Association (ISA) on perustettu silkkiteollisuuden ja - kaupan yhteiselimeksi. Sen tehtävänä on edistää ja valvoa silkintuotantoa ja silkkitektiilien valmistusta. Se pitää myös jäsenensä ajan tasalla silkkimaailman tapahtumista. Mailla, joilla on omaa silkkiteollisuutta, on oma kansallinen silkkikomissionsa. Eri maiden silkkikomissiot ovat Kansainvälisen silkkikomission jäseniä.
Silkin merkki
Silkin merkki on Kansainvälisen silkkikomission hyväksymä tunnus aidolle, 100-prosenttiselle silkille. Merkki on tyylitelty S-kirjain, joka myötäilee kotelokopan muotoa. S-kirjain valittiin siksi, että sana silkki alkaa useimmilla kielillä kirjaimella s. Ajatuksen ja luonnoksen merkistä on alunperin esittänyt sveitsiläinen silkkiteollisuuden vaikuttajahahmo Hans Weisbrod vuonna 1968. Silkkisekoiteelle ei ole omaa merkkiä.
Lähde:
X. Brügger, A. Faes, P. Willi, Die Seidenfibel. Zürcherische Seidenindustrie-Gesellschaft in zusammenarbeit mit der Comission Européenne Promotion Soie. 1986.